Vuonna 1941 JR Winfield ja JT Dixon (Yhdistynyt kuningaskunta) kehittivät ensin menestyksekkäästi polyesterikuitua laboratoriossa käyttämällä tereftaalihappoa ja etyleeniglykolia raaka-aineina ja nimittivät sen Triloniksi. Vuonna 1953 Yhdysvallat tuotti polyesterikuitua kauppanimellä Dacron. Myöhemmin polyesterikuitua on kehitetty nopeasti eri puolilla maailmaa. Vuonna 1960 polyesterikuitujen maailmanlaajuinen tuotanto ylitti polyakryylinitriilikuitun, ja vuonna 1972 se ylitti polyamidikuidun, tultuaan suurimmaksi synteettisten kuitujen valikoimaksi. Suorituskykyisen polyesterin ominaispaino on 1,38; sulamispiste on 255 ～ 260 ℃, ja se alkaa tarttua lämpötilaan 205 ℃. Turvallinen silityslämpötila on 135 ℃; kosteuden imeytyminen on erittäin matala, vain 0,4%; filamentin murtolujuus on 4,5 4.5 5,5 g / den, lyhyen kuidun on 3,5 ～ 5,5 g / den; filamentin murtovenymä Se on 15-25%, lyhyt kuitu on 25-40%; korkean lujuuden kuidun lujuus on 7-8 g / denieri ja venymä 7,5 - 12,5%. Polyesterillä on erinomainen rypytyskestävyys, joustavuus ja mittapysyvyys, hyvät sähköeristysominaisuudet, vastustuskyky auringonvalolle, hankaukselle, homeelle ja rappeutumiselle, hyvä vastustuskyky kemiallisille reagensseille ja kestävyys heikoille hapoille ja emäksille.
www.huacaifiber.com
